Olipa kerran

Yleistäen voisin sanoa, että Grimmin veljesten ja H.C. Andersenin sadut ovat kaikille tuttuja - tai ainakin kauniimmat Disney-versiot niistä. Harva on kuitenkaan lukenut alkuperäisiä raakoja versioita saduista, joissa ilkeä äitipuoli laitetaan tanssimaan tulisilla hiilillä kuolemaansa asti, tai joissa linnut nokkivat ilkeiden sisarpuolien silmät puhki tarinan lopussa. Näin päättyvät esimerkiksi Grimmin veljesten Lumikki ja Tuhkimo.

Grimmin sadut ovat Grimmin veljesten kokoamia satuja, joita he ovat muokanneet kansansatujen pohjalta ja ne oli ensin suunnattu vain aikuisille. Heidän ensimmäinen satukokoelmansa julkaistiin vuonna 1812 ja lopullinen seitsemäs painos vuonna 1857. Grimmin satuja ovat mm. Punahilkka, Tuhkimo ja Lumikki.

H.C. Andersen on myös merkittävä romantiikan ajan satukirjailija. Ensimmäinen osa hänen saduistaan julkaistiin vuonna 1835. Satukirjat ilmestyivät osissa vuoteen 1872 asti, jolloin viimeiset sadut julkaistiin. Andersenin satuihin kuuluvat esimerkiksi Pieni merenneito ja Ruma ankanpoikanen.

Lähes kaikissa saduissa on paljon samankaltaisia piirteitä. Ne alkavat perinteisesti sanoilla "Olipa kerran", mikä tekee saduista ajattomia. Sadussa käytetään myös runsaasti adjektiivejä ja sadut on kirjotettu niin, että ne ovat lapsillekin mahdollisimman selkeitä. Niissä esiintyvät henkilöt ovat usein eläimiä: sudet ovat pahoja, ketut viekkaita, kissat viisaita ja karitsat viattomia ja sinisilmäisiä. Satujen ihmisilläkään ei usein ole oikeita nimiä; Punahilkka on Punahilkka, veli on veli ja isoäiti on isoäiti.

Saduissa esiinty monia erilaisia symboleita. Esimerkiksi Punahilkan susi ja Hannun ja Kertun noita symboloivat pahuutta. Näille hahmoille ei käy sadun lopussa hyvin. Hyvyyttä ja viattomuutta symboloivat esimerkiksi prinsessat ja lapset. Saduissa on myös sekä hyvää, että pahaa symboloivia asioita, kuten luonto; matkan varrella pitäisi pysyä oikealla polulla, ettei joudu vaaralliseen metsään.
Muunlaisia symboleista saduissa ovat usein toistuvat luvut. Monissa saduissa toistuu luku kolme: on kolme karhua, pukkia, kehrääjää ja typerystä. Monen sadun nimessä on kolme asiaa, esimerkiksi Grimmin veljesten Oljenkorsi, hiili ja papu, Värttinä, sukkula ja neula, sekä Yksisilmä, Kaksisilmä ja Kolmisilmä. H.C. Andersenin sadussa Tulukset on kolme koiraa, jotka vahtivat kolmea arkkua, joissa on kolmenlaisia kolikoita.


Sadun alussa päähenkilölle annetaan usein neuvoja, joita hänen tulisi noudattaa. Nämä neuvot kuitenkin unohtuvat, mikä aiheuttaa ongelman syntymisen. Kun sadun ongelma on selvitetty, se päättyy usein jonkinlaiseen opetukseen. Vanhempia pitää totella, ketään vierasta ei pidä päästää sisään, eikä heidän matkaan pidä lähteä, eikä polulta mummon luo saa poiketa, ettei mitään pahaa satu. Satujen loppu on yleensä onnellinen, paha saa palkkansa ja hyvyys voittaa.

Kielletty kirja -essee

Vladimir Nabokov, Lolita (1955)
Gummerus Kustannus Oy Helsinki
Suomentaneet Eila Pennanen ja Juhani Jaskari


Kirjan päähenkilö on Humbert Humbert, hyvin koulutettu keski-ikäinen mies. Hän on kiinnostunut esiteini-ikäisistä tytöistä, joita hän kutsuu nymfeteiksi. Humbert matkustaa Yhdysvaltoihin ja muuttaa asumaan Charlotte Hazen vuokralaiseksi. Hän rakastuu Charloten 12-vuotiaaseen tyttäreen, Doloresiin eli Lolitaan. Ollakseen lähellä Lolitaa Humbert menee naimisiin Charloten kanssa. Pian, luettuaan Humbertin päiväkirjaa, Charlotte saa tietää Humbertin kiinnostuksesta Lolitaa kohtaan. Charlotte kuolee heti saatuaan tietää asiasta ja Lolita jää Humbertin huollettavaksi.

"Oliko hänellä edeltäjää? Oli, oli tosiaan. Totuus lienee, ettei Lolitaa olisi ollutkaan, ellen olisi eräänä kesänä rakastanut muuatta tyttöä, lasta, ensimmäistäni. Meren äärellä, rannalla ruhtinaan. Ah, milloin? Suunnilleen yhtä monta vuotta ennen Lolitan syntymää kuin minulla sinä kesänä oli ikää. Murhaajaan voi aina luottaa, jos oikukkaasta proosatyylistä on kysymys." 

Humbert oli itse teini-ikänsä alussa eräänä kesänä rakastunut Annabel nimiseen tyttöön, joka kuitenkin kuoli saman kesän aikana. Humbert kai etsii nymfettejen joukosta Annabeliään, eikä hän koskaan päässe mielessään eroon nymfettien houkuttelevasta puhtaudesta ja viattomuudesta.

Humbert alkaa paeta Yhdysvaltojen halki Lolita mukanaan yöpyen sadoissa eri motelleissa peläten heidän suhteensa paljastumista ja kiinnijäämistä. Kuitenkin Lolita onnistuu tuntemattoman henkilön avustuksella pakenemaan Humbertin luota. Vuosia tämän jälkeen Humbert lähtee tapaamaan Lolitaa, joka on jatkanut elämäänsä ja on raskaana toiselle miehelle.

Kertoja on minäkertoja ja kirja on kirjoitettu päiväkirjamaisesti. Tämä saa lukijan toisinaan pohtimaan, onko kirja tositapahtumiin pohjautuva vai täysin fiktiivinen. Kirjan lopussa Humbert toivoo, että kirja julkaistaisiin vasta Lolitan kuoleman jälkeen. Myös tämä antaa ymmärtää, että tarina olisi tosi.

Kirja oli todella hidastempoinen ja suuri osa kirjasta oli pelkästään kuvailua. Teksti oli myös paikoittain erittäin monimutkaista, mikä teki lukemisesta vaikeaa.

Kirja julkaistiin Pariisissa vuonna 1955, ja julistettiin Ranskassa heti kielletyksi vuoteen 1959, jolloin kielto kumottiin. Kirjan kieltämisen syynä useassa maassa oli sen säädyttömyys.

Ymmärrän kirjan kieltämisen syyt. Kirja käsittelee pedofiliaa, joka oli 1900-luvun puolessa välissä, ja edelleenkin hieman, paheksuttava ja vaikea aihe. Kuitenkin nykyään on kirjoitettu muitakin kirjoja tämän kaltaisista aiheista, ja kirjassa on yksityiskohtaista kuvailua vain parissa kohdassa.

"Ajattelen alkuhärkiä ja enkeleitä, kulumattomien värien salaisuutta, profeetallisia sonetteja, taiteen turvapaikkaa. Ja tämä on ainoa kuolemattomuus, jonka sinä ja minä saamme jakaa, Lolitani."

Sanomalehtiruno

Säälistä on tullut sairautta.
Kuinka pitkään pitää auttaa sitä,
joka ei halua auttaa itseään?
Heitä ei ole säälitty,
ei ole säälitty,
vaikka olisi pitänyt.

Museon kulisseissa

Ruby kertoo sukunsa tarinan, joka alkaa 1800-luvun lopusta ja jatkuu Rubyn oman elämän tapahtumilla aina vuoteen 1992 asti.
Kirja alkaa hetkestä vuonna 1951, jona Ruby saa alkunsa, joka on oikeastaan tarinan keskikohta. Toisessa luvussa Ruby syntyy ja siitä eteenpäin kirja etenee Rubyn kasvaessa ja pohtiessa sukulaistensa kohtaloita.

Ruby Lennox on perheensä kuopus, Georgen ja Buntyn kolmas lapsi. He asuvat Yorkin tuomiokirkon juurella sijaitsevalla kadulla omistamansa lemmikkieläinkaupan kanssa samassa rakennuksessa.
Tapahtumapaikkoja on useita Skotlannista Kanadaan ja Australiaan. Suurin osa kirjasta sijoittuu kuitenkin 1950-60-luvun pohjoisenglantiin, Yorkiin.

Kirjan alku oli suurimmaksi osaksi Rubyn jaarittelevaa henkilöiden ja tapahtumapaikan esittelyä, mutta muuttuu mielenkiintoisemmaksi viimeistään ensimmäisen takauman kohdalla tai silloin, kun Ruby syntyy.
Kirjan huippukohta on viitisenkymmentä sivua ennen kirjan loppua, jolloin Rubylle selviää asia, josta on vaiettu sen tapahtumisesta lähtien.
Kirjan lopetus sulkee kaikki tapahtumat selvitettyinä, mutta toisaalta jää avoimeksi kirjan päättyessä sanoihin "Olen toisessa maassa, siinä jota kodiksi sanotaan. Olen elossa. Olen arvokas jalokivi. Olen pisara verta. Olen Ruby Lennox."

Ruby, kirjan kertoja, on eläytyvä minäkertoja. Tämä tulee esiin varsinkin alussa ennen Rubyn syntymää, jolloin hän kertoo paljon äitinsä  ajatuksia, ruumiintuntemuksia, sekä unia.
Hän on lapsi, joten kertojana hän ei ole kuitenkaan kovinkaan luotettava. Hänen kerronnassaan on paljon asioita, joita hän ei tiedä, mutta hän usein täydentää ne myöhemmin, kun hän on vanhempi.

Kertoja viittaa useasti tuleviin tapahtumiin:
" ...ja Nell - joka tänä kuumana päivänä on syntymättä ja jolla on koko elämä edessään - on eräänä päivänä oleva minun isoäitini, jolla on koko elämä takanaan ilman että hän edes tietää miten se tapahtui."

"Meidän Gillian, tulevaisuuden lupaus (Tulevaisuus ei sitten osoittautunut kovin kummoiseksi, sillä vaaleansininen Hillman Husky ajoi hänen ylitseen vuonna 1959, mutta mistä me sen voisimme tietää?)"

Kirjan jokaisessa luvussa on takauma, jossa käydään henkilö kerrallaan läpi lähes jokaisen Rubyn sukulaisen kohtalo. Takaumissa selviää monia asioita jotka on aiemmin joko kerrottu väärin, tai joita ei ole kerrottu loppuun asti.

Ruby kokee lapsuudessaan trauman, joka paljastetaan vasta kirjan lopussa. Ruby ei itse muista tapahtumaa ja siksi hän ei voi kertoa asiasta kunnolla ennen kuin hän saa sen itse selville, vaikka muut henkilöt sen toisinaan mainitsevatkin. Tekstissä useasti näkyvä P- ja muut vihjeet ohjaavat lukijaa ratkaisua kohti.

Runoarvostelu

Merja Virolainen: Kontaktia halutaan
Tammi
2007

Kontaktia halutaan on Merja Virolaisen noin 80:sta, ilmeisen aitoihin seuranhakuilmoituksiin pohjautuvista ilmoituksista koostuva runokokoelma, jossa ei avoimuudella tai seksuaalisuudella olla pihtailtu yhtään. 

Kokoelmasta löytyy lähes jokaisen erilaisen ihmisen, drag queenista teinipojan kautta naapuriaan kyttäävään rouvaan, näkökulmasta kirjoitettuja ilmoituksia.

Virolaisen teksti on todella sujuvaa. Runoista eivät riimit tai sanaleikit lopu kesken. Esimerkki runosta Mopopoika: 

"Mitäpä minä, ujo mopopoika Ähtävältä, tumppujunkkari, ammattirunkkari. Tykkään rassata konetta, näprätä, viilailla vehkeitä, hioa tulppaa, hakata letkua, askarrella nyrkit möhnässä."

Runossa Pika, joka kertoo pikatreffeistä, on leikitelty hauskasti vokaaleilla: 

"Kaahari tanahai hamaroi naaraalle tahnat hahloon, njauun, örkki törököriläs töräyttää ördälle löröt löröt löröt löröt röt röt röt tööt!"

Omasta mielestäni teos oli ihanan erilainen, erittäin hauska, täysin rajaton kokoelma, joka näyttää runojen voivan olla hyvää viihdettä myös niiden kokenemattomalle tulkitsijalle.

Anagrammi

Saha, naula ja nolo r

Jos minä olen, oletko sinä?

Jos minä olen mummo, oletko sinä vaari?
Minä olen meri, sinä olet saari
Jos minä olen verhot, oletko sinä ikkuna?
Minä olen kevät, sinä olet jääpuikko tippuva
Jos minä olen makkara, oletko sinä grilli?
Minä olen silakka, sinä olet silli
Jos minä olen myrsky, oletko sinä suoja?
Minä olen pimeä, sinä olet valon tuoja