sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kielletty kirja -essee

Vladimir Nabokov, Lolita (1955)
Gummerus Kustannus Oy Helsinki
Suomentaneet Eila Pennanen ja Juhani Jaskari


Kirjan päähenkilö on Humbert Humbert, hyvin koulutettu keski-ikäinen mies. Hän on kiinnostunut esiteini-ikäisistä tytöistä, joita hän kutsuu nymfeteiksi. Humbert matkustaa Yhdysvaltoihin ja muuttaa asumaan Charlotte Hazen vuokralaiseksi. Hän rakastuu Charloten 12-vuotiaaseen tyttäreen, Doloresiin eli Lolitaan. Ollakseen lähellä Lolitaa Humbert menee naimisiin Charloten kanssa. Pian, luettuaan Humbertin päiväkirjaa, Charlotte saa tietää Humbertin kiinnostuksesta Lolitaa kohtaan. Charlotte kuolee heti saatuaan tietää asiasta ja Lolita jää Humbertin huollettavaksi.

"Oliko hänellä edeltäjää? Oli, oli tosiaan. Totuus lienee, ettei Lolitaa olisi ollutkaan, ellen olisi eräänä kesänä rakastanut muuatta tyttöä, lasta, ensimmäistäni. Meren äärellä, rannalla ruhtinaan. Ah, milloin? Suunnilleen yhtä monta vuotta ennen Lolitan syntymää kuin minulla sinä kesänä oli ikää. Murhaajaan voi aina luottaa, jos oikukkaasta proosatyylistä on kysymys." 
Humbert oli itse teini-ikänsä alussa eräänä kesänä rakastunut Annabel nimiseen tyttöön, joka kuitenkin kuoli saman kesän aikana. Humbert kai etsii nymfettejen joukosta Annabeliään, eikä hän koskaan päässe mielessään eroon nymfettien houkuttelevasta puhtaudesta ja viattomuudesta.

Humbert alkaa paeta Yhdysvaltojen halki Lolita mukanaan yöpyen sadoissa eri motelleissa peläten heidän suhteensa paljastumista ja kiinnijäämistä. Kuitenkin Lolita onnistuu tuntemattoman henkilön avustuksella pakenemaan Humbertin luota. Vuosia tämän jälkeen Humbert lähtee tapaamaan Lolitaa, joka on jatkanut elämäänsä ja on raskaana toiselle miehelle.

Kertoja on minäkertoja ja kirja on kirjoitettu päiväkirjamaisesti. Tämä saa lukijan toisinaan pohtimaan, onko kirja tositapahtumiin pohjautuva vai täysin fiktiivinen. Kirjan lopussa Humbert toivoo, että kirja julkaistaisiin vasta Lolitan kuoleman jälkeen. Myös tämä antaa ymmärtää, että tarina olisi tosi.

Kirja oli todella hidastempoinen ja suuri osa kirjasta oli pelkästään kuvailua. Teksti oli myös paikoittain erittäin monimutkaista, mikä teki lukemisesta vaikeaa.

Kirja julkaistiin Pariisissa vuonna 1955, ja julistettiin Ranskassa heti kielletyksi vuoteen 1959, jolloin kielto kumottiin. Kirjan kieltämisen syynä useassa maassa oli sen säädyttömyys.

Ymmärrän kirjan kieltämisen syyt. Kirja käsittelee pedofiliaa, joka oli 1900-luvun puolessa välissä, ja edelleenkin hieman, paheksuttava ja vaikea aihe. Kuitenkin nykyään on kirjoitettu muitakin kirjoja tämän kaltaisista aiheista, ja kirjassa on yksityiskohtaista kuvailua vain parissa kohdassa.

"Ajattelen alkuhärkiä ja enkeleitä, kulumattomien värien salaisuutta, profeetallisia sonetteja, taiteen turvapaikkaa. Ja tämä on ainoa kuolemattomuus, jonka sinä ja minä saamme jakaa, Lolitani."

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Sanomalehtiruno

Säälistä on tullut sairautta.
Kuinka pitkään pitää auttaa sitä,
joka ei halua auttaa itseään?
Heitä ei ole säälitty,
ei ole säälitty,
vaikka olisi pitänyt.

torstai 17. toukokuuta 2012

Museon kulisseissa


Ruby kertoo sukunsa tarinan, joka alkaa 1800-luvun lopusta ja jatkuu Rubyn oman elämän tapahtumilla aina vuoteen 1992 asti.
Kirja alkaa hetkestä vuonna 1951, jona Ruby saa alkunsa, joka on oikeastaan tarinan keskikohta. Toisessa luvussa Ruby syntyy ja siitä eteenpäin kirja etenee Rubyn kasvaessa ja pohtiessa sukulaistensa kohtaloita.

Ruby Lennox on perheensä kuopus, Georgen ja Buntyn kolmas lapsi. He asuvat Yorkin tuomiokirkon juurella sijaitsevalla kadulla omistamansa lemmikkieläinkaupan kanssa samassa rakennuksessa.
Tapahtumapaikkoja on useita Skotlannista Kanadaan ja Australiaan. Suurin osa kirjasta sijoittuu kuitenkin 1950-60-luvun pohjoisenglantiin, Yorkiin.

Kirjan alku oli suurimmaksi osaksi Rubyn jaarittelevaa henkilöiden ja tapahtumapaikan esittelyä, mutta muuttuu mielenkiintoisemmaksi viimeistään ensimmäisen takauman kohdalla tai silloin, kun Ruby syntyy.
Kirjan huippukohta on viitisenkymmentä sivua ennen kirjan loppua, jolloin Rubylle selviää asia, josta on vaiettu sen tapahtumisesta lähtien.
Kirjan lopetus sulkee kaikki tapahtumat selvitettyinä, mutta toisaalta jää avoimeksi kirjan päättyessä sanoihin "Olen toisessa maassa, siinä jota kodiksi sanotaan. Olen elossa. Olen arvokas jalokivi. Olen pisara verta. Olen Ruby Lennox."

Ruby, kirjan kertoja, on eläytyvä minäkertoja. Tämä tulee esiin varsinkin alussa ennen Rubyn syntymää, jolloin hän kertoo paljon äitinsä  ajatuksia, ruumiintuntemuksia, sekä unia.
Hän on lapsi, joten kertojana hän ei ole kuitenkaan kovinkaan luotettava. Hänen kerronnassaan on paljon asioita, joita hän ei tiedä, mutta hän usein täydentää ne myöhemmin, kun hän on vanhempi.

Kertoja viittaa useasti tuleviin tapahtumiin:
" ...ja Nell - joka tänä kuumana päivänä on syntymättä ja jolla on koko elämä edessään - on eräänä päivänä oleva minun isoäitini, jolla on koko elämä takanaan ilman että hän edes tietää miten se tapahtui."

"Meidän Gillian, tulevaisuuden lupaus (Tulevaisuus ei sitten osoittautunut kovin kummoiseksi, sillä vaaleansininen Hillman Husky ajoi hänen ylitseen vuonna 1959, mutta mistä me sen voisimme tietää?)"

Kirjan jokaisessa luvussa on takauma, jossa käydään henkilö kerrallaan läpi lähes jokaisen Rubyn sukulaisen kohtalo. Takaumissa selviää monia asioita jotka on aiemmin joko kerrottu väärin, tai joita ei ole kerrottu loppuun asti.

Ruby kokee lapsuudessaan trauman, joka paljastetaan vasta kirjan lopussa. Ruby ei itse muista tapahtumaa ja siksi hän ei voi kertoa asiasta kunnolla ennen kuin hän saa sen itse selville, vaikka muut henkilöt sen toisinaan mainitsevatkin. Tekstissä useasti näkyvä P- ja muut vihjeet ohjaavat lukijaa ratkaisua kohti.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Runoarvostelu

Merja Virolainen: Kontaktia halutaan
Tammi
2007

Kontaktia halutaan on Merja Virolaisen noin 80:sta, ilmeisen aitoihin seuranhakuilmoituksiin pohjautuvista ilmoituksista koostuva runokokoelma, jossa ei avoimuudella tai seksuaalisuudella olla pihtailtu yhtään. 

Kokoelmasta löytyy lähes jokaisen erilaisen ihmisen, drag queenista teinipojan kautta naapuriaan kyttäävään rouvaan, näkökulmasta kirjoitettuja ilmoituksia.

Virolaisen teksti on todella sujuvaa. Runoista eivät riimit tai sanaleikit lopu kesken. Esimerkki runosta Mopopoika
"Mitäpä minä, ujo mopopoika Ähtävältä, tumppujunkkari, ammattirunkkari. Tykkään rassata konetta, näprätä, viilailla vehkeitä, hioa tulppaa, hakata letkua, askarrella nyrkit möhnässä."

Runossa Pika, joka kertoo pikatreffeistä, on leikitelty hauskasti vokaaleilla: 
"Kaahari tanahai hamaroi naaraalle tahnat hahloon, njauun, örkki törököriläs töräyttää ördälle löröt löröt löröt löröt röt röt röt tööt!"

Omasta mielestäni teos oli ihanan erilainen, erittäin hauska, täysin rajaton kokoelma, joka näyttää runojen voivan olla hyvää viihdettä myös niiden kokenemattomalle tulkitsijalle.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Jos minä olen, oletko sinä?

Jos minä olen mummo, oletko sinä vaari?
Minä olen meri, sinä olet saari
Jos minä olen verhot, oletko sinä ikkuna?
Minä olen kevät, sinä olet jääpuikko tippuva
Jos minä olen makkara, oletko sinä grilli?
Minä olen silakka, sinä olet silli
Jos minä olen myrsky, oletko sinä suoja?
Minä olen pimeä, sinä olet valon tuoja

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Pian täällä ei ole ketään
paetaan ennen kesää
Mä piiloudun ja maalaan maailman mustaksi
ei mua kukaan nää

Pidän sun kädestä kiinni
en päästä irti
Saatat olla juuri se 
joka sattumalta minut pelastaa meteoriitin alta

Herätä minut vasta sitten kun me oomme päässeet perille 
Pakko päästä pois, mut luotiin kulkemaan
Ei laulut enää lauluja oo vuosiin ollutkaan
Sä lupasit, että me ei kuolla koskaan



Lähteet: 
Chisu - Muut
Olavi Uusivirta - Auringon lapsi
Olavi Uusivirta - Elvis istuu oikealla
Olavi Uusivirta - Me ei kuolla koskaan
Pariisin Kevät - Invisible man
Pariisin Kevät - Matkalla etelään
Pariisin Kevät - Meteoriitti
Teleks - Tyttö joka katsoo merelle

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Se vuodenaika

Nyt on kevät taas
Siitepöly leijailee
Se nenään menee
Ja aivastuttaa paljon
Tulisipa jo syksy