Vladimir Nabokov, Lolita (1955)
Gummerus Kustannus Oy Helsinki
Suomentaneet Eila Pennanen ja Juhani Jaskari
Kirjan päähenkilö on Humbert Humbert, hyvin koulutettu keski-ikäinen mies. Hän on kiinnostunut esiteini-ikäisistä tytöistä, joita hän kutsuu nymfeteiksi. Humbert matkustaa Yhdysvaltoihin ja muuttaa asumaan Charlotte Hazen vuokralaiseksi. Hän rakastuu Charloten 12-vuotiaaseen tyttäreen, Doloresiin eli Lolitaan. Ollakseen lähellä Lolitaa Humbert menee naimisiin Charloten kanssa. Pian, luettuaan Humbertin päiväkirjaa, Charlotte saa tietää Humbertin kiinnostuksesta Lolitaa kohtaan. Charlotte kuolee heti saatuaan tietää asiasta ja Lolita jää Humbertin huollettavaksi.
Gummerus Kustannus Oy Helsinki
Suomentaneet Eila Pennanen ja Juhani Jaskari
Kirjan päähenkilö on Humbert Humbert, hyvin koulutettu keski-ikäinen mies. Hän on kiinnostunut esiteini-ikäisistä tytöistä, joita hän kutsuu nymfeteiksi. Humbert matkustaa Yhdysvaltoihin ja muuttaa asumaan Charlotte Hazen vuokralaiseksi. Hän rakastuu Charloten 12-vuotiaaseen tyttäreen, Doloresiin eli Lolitaan. Ollakseen lähellä Lolitaa Humbert menee naimisiin Charloten kanssa. Pian, luettuaan Humbertin päiväkirjaa, Charlotte saa tietää Humbertin kiinnostuksesta Lolitaa kohtaan. Charlotte kuolee heti saatuaan tietää asiasta ja Lolita jää Humbertin huollettavaksi.
"Oliko hänellä edeltäjää? Oli, oli tosiaan. Totuus lienee, ettei Lolitaa olisi ollutkaan, ellen olisi eräänä kesänä rakastanut muuatta tyttöä, lasta, ensimmäistäni. Meren äärellä, rannalla ruhtinaan. Ah, milloin? Suunnilleen yhtä monta vuotta ennen Lolitan syntymää kuin minulla sinä kesänä oli ikää. Murhaajaan voi aina luottaa, jos oikukkaasta proosatyylistä on kysymys."
Humbert oli itse teini-ikänsä alussa eräänä kesänä rakastunut Annabel nimiseen tyttöön, joka kuitenkin kuoli saman kesän aikana. Humbert kai etsii nymfettejen joukosta Annabeliään, eikä hän koskaan päässe mielessään eroon nymfettien houkuttelevasta puhtaudesta ja viattomuudesta.Humbert alkaa paeta Yhdysvaltojen halki Lolita mukanaan yöpyen sadoissa eri motelleissa peläten heidän suhteensa paljastumista ja kiinnijäämistä. Kuitenkin Lolita onnistuu tuntemattoman henkilön avustuksella pakenemaan Humbertin luota. Vuosia tämän jälkeen Humbert lähtee tapaamaan Lolitaa, joka on jatkanut elämäänsä ja on raskaana toiselle miehelle.
Kertoja on minäkertoja ja kirja on kirjoitettu päiväkirjamaisesti. Tämä saa lukijan toisinaan pohtimaan, onko kirja tositapahtumiin pohjautuva vai täysin fiktiivinen. Kirjan lopussa Humbert toivoo, että kirja julkaistaisiin vasta Lolitan kuoleman jälkeen. Myös tämä antaa ymmärtää, että tarina olisi tosi.
Kirja oli todella hidastempoinen ja suuri osa kirjasta oli pelkästään kuvailua. Teksti oli myös paikoittain erittäin monimutkaista, mikä teki lukemisesta vaikeaa.
Kirja julkaistiin Pariisissa vuonna 1955, ja julistettiin Ranskassa heti kielletyksi vuoteen 1959, jolloin kielto kumottiin. Kirjan kieltämisen syynä useassa maassa oli sen säädyttömyys.
Ymmärrän kirjan kieltämisen syyt. Kirja käsittelee pedofiliaa, joka oli 1900-luvun puolessa välissä, ja edelleenkin hieman, paheksuttava ja vaikea aihe. Kuitenkin nykyään on kirjoitettu muitakin kirjoja tämän kaltaisista aiheista, ja kirjassa on yksityiskohtaista kuvailua vain parissa kohdassa.
"Ajattelen alkuhärkiä ja enkeleitä, kulumattomien värien salaisuutta, profeetallisia sonetteja, taiteen turvapaikkaa. Ja tämä on ainoa kuolemattomuus, jonka sinä ja minä saamme jakaa, Lolitani."
Olet kertonut kirjasta hyvin. Sen epäluotettavaan kertojaan perustuva kerrontaratkaisu tekee siitä vaikeasti lähestyttävän ja tulkittavan. Itse en ainakaan ole kuitenkaan löytänyt mistään tietoja, että kirjalla olisi mitään todellisuuskytköksiä.
VastaaPoistaPedofilia on yhä paitsi paheksuttava ja vaikea aihe myös rangaistava rikos. Voiko kirjan mielestäsi ajatella suhtautuvan aiheeseensa myönteisesti tai jopa kannustavan siihen? Henkilöiden kohtalot eivät ole onnellisia, vaikka kertoja pyrkiikin saamaan lukijan myötätuntoa myös omia tekojaan kohtaan. Keskustelua kirjasta käydään vielä tälläkin vuosikymmenellä: seuraava uutinen on päivätty 28.9.2011.
A senior Russian Orthodox official called on authorities Wednesday to investigate and ban novels by Vladimir Nabokov and Gabriel Garcia Marquez for "justifying pedophilia."
Father Vsevolod Chaplin, who heads the Moscow Patriarchate's public relations department, discussed Nabokov's Lolita and Garcia Marquez's One Hundred Years of Solitude on Ekho Moskvy radio in Moscow.
The priest later elaborated in comments carried by Russian news service Interfax, saying the authors' works should not be included in high school curriculums as they "romanticize perverted passions that make people unhappy."
"Obviously, the popularization of these novels in schools will not make our society more morally happy," he was quoted by Interfax as saying.
Mikhail Shvydkoi, a Kremlin envoy for international cultural co-operation, disagreed, saying such banning books would badly hurt Russia's image.
Nabokov, who left Russia shortly after the 1917 Bolshevik Revolution, published Lolita in English in 1955. The book, told from the point of view of very unreliable narrator, is about a middle-aged man who is sexually obsessed with a 12-year-old girl.
Nabokov translated the book into Russian in 1967, but the translation — along with the rest of his writings — was banned in the Soviet Union as "pornography."
Unlike Lolita, Garcia Marquez's One Hundred Years of Solitude was published in the Soviet era — despite numerous references to incest and sex with minors.
The Russian Church has already called for tighter controls on the content of television and radio broadcasts and said Russian women should observe an "Orthodox dress code" by wearing longer skirts and non-revealing clothes.
The Church has experienced a revival since the collapse of the officially atheist Soviet Union in 1991. It now claims that more than 100 million followers in Russia and tens of millions elsewhere, although polls show that only about five per cent of Russians are observant believers.
The Orthodox Church has sought a more muscular role in Russia, though the Soviet constitution separates church and state.
(http://www.cbc.ca/news/arts/story/2011/09/28/nabokov-garcia.html)
Ja vielä jatkoksi pari näkökulmaa:
VastaaPoistaKirjan julkaisua edelsi myös ystävien ja kollegojen paheksunta:
Friends and colleagues discouraged Nabokov from publishing Lolita. The chronicle of seduction between the middle-aged Humbert and the pubescent Lolita threatened to be controversial. In the end, it was his wife, Véra, who convinced Nabokov to proceed. Despite the warnings of friends, Lolita appeared in Paris in September 1955, published by a press better known for its pornographic stock than for its efforts to make the works of Jean Genet, Samuel Beckett, and Henry Miller available to a wider reading public. The book's appearance sparked a flurry of publicity in France, where it was banned as a "dangerous book" until 1958. Lolita would eventually be banned in England, Australia, Burma, Belgium, and Austria and, at the local level, in some American communities. The controversy over the book only fueled sales. On September 17, 1958, the Cincinnati Public Library banned Lolita. The following week it reached number one on the bestseller list.
(http://rmc.library.cornell.edu/lolita/publishing/index.html)
Koska kirjan aihe on vaikea, siihen on tarttunut myös moni sellainen tutkija, jolla on jo ennakolta jokin idea, jota hän sitten vie läpi, vaikka mitään oikeita todisteita ei löytyisikään. Katso vaikka kritiikkiä tutkimuksia kohtaan sivulta http://www.politicsandculture.org/2005/09/05/solving-nabokovs-lolita-riddle/